Olen miettinyt tässä pitkään omaa itseäni. Kuka minä olen? Millaisen kuvan haluan antaa itsestäni muille? Nämä kysymykset olivat vuosi sitten helppoa kauraa.
Olen uskovaisesta suvusta, joten olin itsekkin siis hyvin lähellä niitä asioita. Varsinkin riparin jälkeen olin sellainen true hihhuli. En käynyt ripariani oman seurakunnan leirillä, vaan kävin yhden järjestön järjestämällä. Se oli hieno kokemus. Sain paljon uusia ystäviä, osan kanssa olen vieläkin hyvin läheisiä ystäviä. Toiset taas jäivät melkein heti pois elämästä.
Kävin monenlaisissa hengellisissä tapahtumissa ja koin kuuluvani Jumalalle. Kaikki oli helppoa. Raamatussa luki mikä on oikein ja väärin. Minulle oli selvempi kuva itsestäni uskovana. Arvot tulivat Raamatusta eikä niiden nieleminen ollut vaikeaa.
Tämä on niin pitkä juttu että tämä jatkuu sitten seuraavassa postauksessa.
Naapuska
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Tartuit mua käsivarteen
Tänään oli historiallinen päivä. Sain ostettua kaupasta sytkäreitä. Menin ensin yhteen markettiin siellä pyydettiin näyttämään paperit ja vaihdoin kauppaa ja sain sieltä sitten ostettua sytkäreitä. Tuntui hurjalta kassalla. En tiennyt että ne ovat k-18 kamaa. Aivan hassua, aivan typerää.
No kämpille päästyäni mietin ystäväni kanssa että miten sytkärit toimivat, pitkään nitkuttelimme rullaa mitä olemme ihmisten nähneen pyöräyttävän ja viimein sain kuin sainkin sieltä liekin ulos. Säikähdin paljon mutta olin ihan tyytyväinen.
Syy sytkäreiden ostoon on syntinen, On eräs poika, jonka kanssa minulla on ollut säätöä ja kävimme pari kertaa ulkona mutta tyyppi ei sytyttänyt ollenkaan hän piti minusta ja olisi tahtonut jotain enemmänkin mutta itse en ollut hänestä kiinnostunut mutta hän kuitenkin kertoi minulle polttavansa pilveä ja sekös hänen pisteitään nosti. En sitä hänelle kertonut mutta muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen pyysin hänet luokseni josko hän voisi vähän "opastaa" minua pilven poltossa. Hän lupautui tulemaan mielellään.
Minua jännitti aivan hirveästi hänen vierailunsa, Oli minulla taka-ajatuskin hänen vierailulleen. Olin valmistautunut hyvin; Siivosin huoneeni aivan kunnolla, kiharsin hiukseni, meikkasin nätisti, puin kivat vaatteet ylleni, paidan ylimmät napit auki.
Luonani ei ole koskaan käynyt ketään poikaa, joten minua jännitti todella paljon että mitä sitä nyt tehdään ja sanotaan kun poika tulee kylään. No, rupesimme heti "hommiin" eli pistimme melkein heti palamaan ja siinähän se ilta meni pienissä paukuissa.
Olin ajatellut myös että olisimme ehtineet jutella kunnolla asiat halki, mutta olin niin pilvessä että puhumisesta ei meinnanut tulla mitään. Olimme siis vain hiljaa.
Kun hän oli lähdössä menin ovelle saattamaan ja hän vielä katsoi minua silmiin, samalla tavalla kuin viimeksi kun erosimme. En pystynyt katsomaan pitkään takaisin. Vilkaisin ja käänsin katseeni pois. Hän ehkä huomasi, ehkä ei.
Olin pettynyt. Mitään ei tapahtunut. Hän ei millään tavalla näyttänyt minulle minkäänlaisia tunteita. En saa hänestä mitään irti. Hän vain on. Oli hän sentään luokseni pyöräillyt kylmässä, huonossa säässä 10km ja takaisin. Itse en olisi jonkun pojan takia sellaista viitsinyt tehdä. Siitä voi ehkä päätellä että kyllä hän halusi tulla luokseni.
Oloni oli hyvin tyhmä. Olin taas kuvitellut minulle sattuvan jotain ihanaa. Samanlainen fiilis kuin yläasteen discojen jälkeen; Nätiksi laittauduttu ja hampaat pesty mutta kukaan ei taaskaan pyytänyt tanssimaan hitaita.
Tänään siis taas rakentamallani bongilla polttelin viime kerran jämät vielä pois.
Naapuska
No kämpille päästyäni mietin ystäväni kanssa että miten sytkärit toimivat, pitkään nitkuttelimme rullaa mitä olemme ihmisten nähneen pyöräyttävän ja viimein sain kuin sainkin sieltä liekin ulos. Säikähdin paljon mutta olin ihan tyytyväinen.
Syy sytkäreiden ostoon on syntinen, On eräs poika, jonka kanssa minulla on ollut säätöä ja kävimme pari kertaa ulkona mutta tyyppi ei sytyttänyt ollenkaan hän piti minusta ja olisi tahtonut jotain enemmänkin mutta itse en ollut hänestä kiinnostunut mutta hän kuitenkin kertoi minulle polttavansa pilveä ja sekös hänen pisteitään nosti. En sitä hänelle kertonut mutta muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen pyysin hänet luokseni josko hän voisi vähän "opastaa" minua pilven poltossa. Hän lupautui tulemaan mielellään.
Minua jännitti aivan hirveästi hänen vierailunsa, Oli minulla taka-ajatuskin hänen vierailulleen. Olin valmistautunut hyvin; Siivosin huoneeni aivan kunnolla, kiharsin hiukseni, meikkasin nätisti, puin kivat vaatteet ylleni, paidan ylimmät napit auki.
Luonani ei ole koskaan käynyt ketään poikaa, joten minua jännitti todella paljon että mitä sitä nyt tehdään ja sanotaan kun poika tulee kylään. No, rupesimme heti "hommiin" eli pistimme melkein heti palamaan ja siinähän se ilta meni pienissä paukuissa.
Olin ajatellut myös että olisimme ehtineet jutella kunnolla asiat halki, mutta olin niin pilvessä että puhumisesta ei meinnanut tulla mitään. Olimme siis vain hiljaa.
Kun hän oli lähdössä menin ovelle saattamaan ja hän vielä katsoi minua silmiin, samalla tavalla kuin viimeksi kun erosimme. En pystynyt katsomaan pitkään takaisin. Vilkaisin ja käänsin katseeni pois. Hän ehkä huomasi, ehkä ei.
Olin pettynyt. Mitään ei tapahtunut. Hän ei millään tavalla näyttänyt minulle minkäänlaisia tunteita. En saa hänestä mitään irti. Hän vain on. Oli hän sentään luokseni pyöräillyt kylmässä, huonossa säässä 10km ja takaisin. Itse en olisi jonkun pojan takia sellaista viitsinyt tehdä. Siitä voi ehkä päätellä että kyllä hän halusi tulla luokseni.
Oloni oli hyvin tyhmä. Olin taas kuvitellut minulle sattuvan jotain ihanaa. Samanlainen fiilis kuin yläasteen discojen jälkeen; Nätiksi laittauduttu ja hampaat pesty mutta kukaan ei taaskaan pyytänyt tanssimaan hitaita.
Tänään siis taas rakentamallani bongilla polttelin viime kerran jämät vielä pois.
Naapuska
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Katsottiin yö loppuun asti
Minun varmaan pitäisi pikkuhiljaa oikeasti aloittaa tämä bloggaaminen kunnolla. Tuntuu, että on niin paljon kerrottavaa etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Ehkä voisin aloittaa kertomalla hiukan lisää itsestäni.
Olen siis, aivan kuten jo aikaisemmin kerroin, 16 vuotias luokiossa opiskeleva tyttö. Pidän musiikkia ja soitan itsekkin muutamaa soitinta. Tykkään myös piirtämisestä ja olen siinä ihan hyväkin, mutta en vain nykyään kovin usein piirrä. Olen luonteeltani herkkä ja iloinen. Olen myös todella hauska, ihan oikeasti! Saan ihmiset nauramaan. Se vain näkyy sitten kun minut tuntee vähän paremmin.
Minulla on huono itsetunto. Ainakin osittain. Olen mielestäni ihan nätti ja olet ihan sujut kroppani kanssa muutenkin. Minulla on muutamia läheisiä ystäviä ja paljon kavereita, eripuolilta Suomea. Kaikki siis saattaa vaikuttaa kivalta ja silleen, mutta jostain syytsä en kuitenkaan osaa sanoa ei. Olen vähän liian kiltti ja se tuottaa minulle ongelmia uusien ihmisten kohtaamisessa.
Minulla on myös vaikeuksia olla oma itseni uudessa seurassa. Nykyään ongelmaksi on myös noussut ajatus siitä että kuka minä oikeasti olen.
Tässä nyt vähän pintaraapaisua tulevasta, toivottavasti ei ole kauhean vaikealukuista tekstiä!
Naapuska
Olen siis, aivan kuten jo aikaisemmin kerroin, 16 vuotias luokiossa opiskeleva tyttö. Pidän musiikkia ja soitan itsekkin muutamaa soitinta. Tykkään myös piirtämisestä ja olen siinä ihan hyväkin, mutta en vain nykyään kovin usein piirrä. Olen luonteeltani herkkä ja iloinen. Olen myös todella hauska, ihan oikeasti! Saan ihmiset nauramaan. Se vain näkyy sitten kun minut tuntee vähän paremmin.
Minulla on huono itsetunto. Ainakin osittain. Olen mielestäni ihan nätti ja olet ihan sujut kroppani kanssa muutenkin. Minulla on muutamia läheisiä ystäviä ja paljon kavereita, eripuolilta Suomea. Kaikki siis saattaa vaikuttaa kivalta ja silleen, mutta jostain syytsä en kuitenkaan osaa sanoa ei. Olen vähän liian kiltti ja se tuottaa minulle ongelmia uusien ihmisten kohtaamisessa.
Minulla on myös vaikeuksia olla oma itseni uudessa seurassa. Nykyään ongelmaksi on myös noussut ajatus siitä että kuka minä oikeasti olen.
Tässä nyt vähän pintaraapaisua tulevasta, toivottavasti ei ole kauhean vaikealukuista tekstiä!
Naapuska
Hän haluaa heijastuksen
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Elikkäs nyt voitte seurata blogiani myös bloglovinin ja blogilistan avulla.
Naapuska
Elikkäs nyt voitte seurata blogiani myös bloglovinin ja blogilistan avulla.
Naapuska
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Olemme tehneet niin ennenkin
Lähden kohta kouluun, sitten koulussa pari tuntia oltuani menen asemalle ja hyppään junaan. Matkustan muutaman tunnin yksin. Ei siinä mitään sinänsä mutta se on vain vähän tylsää. No, ainakin minulla olisi aikaa lukea ruotsin kokeeseen! Jeejee! Ai että tätä ihanuutta!
Naapuska
Naapuska
torstai 29. maaliskuuta 2012
Sama se jos pirun kanssa käppäillään
Niin, mielessäni on pitkään jo pyörinyt ajatus blogista, jossa vuodatan ihan oikeasti mieltäni ja ehkä jotkut voisivat jopa toivottavasti samaistua ajatuksiini! Nähtäväksi jää kuinka tässä käy. Yritän pysyä anonyyminä ja jos joku minut tunnistaa olen aika pulassa sen jälkeen joten älkää tunnistako minua, jos saan pyytää.
Haluan teille silti jotain perustietoja kertoa itsestäni tähän alkuun. Täytän tänä vuonna 17 mutta olen vielä 16 vuotias nuori naiseksi itsensä kokeva henkilö, henkisellä sekä fyysisellä tasolla siis. Juu olen tämmöinen ei mikään normaali mukava tyttö. Luulisin.
Siitä vähän lisää tuonnenmpana! Jeejee kirjoittelen tänne siis paljon omia tuntemuksiani, tapahtumia ja asioita joita käyn läpi mielessäni tai aivan oikeastikin. Ehkä kuvia joskus ehkä ei, ei ainakaan omasta naamastani, vaikka se ihan sievä onkin.
Naapuska
Haluan teille silti jotain perustietoja kertoa itsestäni tähän alkuun. Täytän tänä vuonna 17 mutta olen vielä 16 vuotias nuori naiseksi itsensä kokeva henkilö, henkisellä sekä fyysisellä tasolla siis. Juu olen tämmöinen ei mikään normaali mukava tyttö. Luulisin.
Siitä vähän lisää tuonnenmpana! Jeejee kirjoittelen tänne siis paljon omia tuntemuksiani, tapahtumia ja asioita joita käyn läpi mielessäni tai aivan oikeastikin. Ehkä kuvia joskus ehkä ei, ei ainakaan omasta naamastani, vaikka se ihan sievä onkin.
Naapuska
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)