Tänään oli historiallinen päivä. Sain ostettua kaupasta sytkäreitä. Menin ensin yhteen markettiin siellä pyydettiin näyttämään paperit ja vaihdoin kauppaa ja sain sieltä sitten ostettua sytkäreitä. Tuntui hurjalta kassalla. En tiennyt että ne ovat k-18 kamaa. Aivan hassua, aivan typerää.
No kämpille päästyäni mietin ystäväni kanssa että miten sytkärit toimivat, pitkään nitkuttelimme rullaa mitä olemme ihmisten nähneen pyöräyttävän ja viimein sain kuin sainkin sieltä liekin ulos. Säikähdin paljon mutta olin ihan tyytyväinen.
Syy sytkäreiden ostoon on syntinen, On eräs poika, jonka kanssa minulla on ollut säätöä ja kävimme pari kertaa ulkona mutta tyyppi ei sytyttänyt ollenkaan hän piti minusta ja olisi tahtonut jotain enemmänkin mutta itse en ollut hänestä kiinnostunut mutta hän kuitenkin kertoi minulle polttavansa pilveä ja sekös hänen pisteitään nosti. En sitä hänelle kertonut mutta muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen pyysin hänet luokseni josko hän voisi vähän "opastaa" minua pilven poltossa. Hän lupautui tulemaan mielellään.
Minua jännitti aivan hirveästi hänen vierailunsa, Oli minulla taka-ajatuskin hänen vierailulleen. Olin valmistautunut hyvin; Siivosin huoneeni aivan kunnolla, kiharsin hiukseni, meikkasin nätisti, puin kivat vaatteet ylleni, paidan ylimmät napit auki.
Luonani ei ole koskaan käynyt ketään poikaa, joten minua jännitti todella paljon että mitä sitä nyt tehdään ja sanotaan kun poika tulee kylään. No, rupesimme heti "hommiin" eli pistimme melkein heti palamaan ja siinähän se ilta meni pienissä paukuissa.
Olin ajatellut myös että olisimme ehtineet jutella kunnolla asiat halki, mutta olin niin pilvessä että puhumisesta ei meinnanut tulla mitään. Olimme siis vain hiljaa.
Kun hän oli lähdössä menin ovelle saattamaan ja hän vielä katsoi minua silmiin, samalla tavalla kuin viimeksi kun erosimme. En pystynyt katsomaan pitkään takaisin. Vilkaisin ja käänsin katseeni pois. Hän ehkä huomasi, ehkä ei.
Olin pettynyt. Mitään ei tapahtunut. Hän ei millään tavalla näyttänyt minulle minkäänlaisia tunteita. En saa hänestä mitään irti. Hän vain on. Oli hän sentään luokseni pyöräillyt kylmässä, huonossa säässä 10km ja takaisin. Itse en olisi jonkun pojan takia sellaista viitsinyt tehdä. Siitä voi ehkä päätellä että kyllä hän halusi tulla luokseni.
Oloni oli hyvin tyhmä. Olin taas kuvitellut minulle sattuvan jotain ihanaa. Samanlainen fiilis kuin yläasteen discojen jälkeen; Nätiksi laittauduttu ja hampaat pesty mutta kukaan ei taaskaan pyytänyt tanssimaan hitaita.
Tänään siis taas rakentamallani bongilla polttelin viime kerran jämät vielä pois.
Naapuska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti